Autistina lukiossa

Sain autismidiagnoosin vuoden 2023 lopussa, mutta tiesin olevani autisti jo lukion alussa. Sain diagnoosin varsin myöhään, olinhan jo seitsemäntoista, miltei kahdeksantoistavuotias. Se selitti, miksi koin muille vaivattomat asiat ja tilanteet haastavina, ja miksi en kyennyt toimimaan samoin kuin muut. Aistiyliherkkyydet, oppimiserot ja -vaikeudet ja valikoiva puhumattomuus tuovat ongelmia jokapäiväiseen elämään, mutta ne voivat olla myös vahvuuksia. Koulunkäynnissä ja opiskelussa ne tulevat selkeimmin esiin.

Mitä autismi sitten tarkalleen on? Autismi on neurologinen kehityshäiriö. Autismiliitto kuvaa nettisivuillaan autismia “synnynnäisesti ja koko elämän mittaiseksi tilaksi”, jonka ydinpiirteitä ovat vaikeudet sosiaalisessa kanssakäymisessä, aisti-informaation ja sen tulkinnan poikkeavuus, toiminnanohjauksen ongelmat sekä herkkä ja voimakas hermoston kuormittuminen/stressi. Autismi on hyvin laaja kokonaisuus, ja sen piirteitä on runsaasti. On huomattava, kuinka jokainen autisti on erilainen, kuten jokainen ihminenkin. 

Olen herkkä eniten äänille. Esimerkiksi koulun käytävällä tietoisuuteni täyttyy raskaista äänistä, jotka koen rasittavana meluna. Kuulen ihmisten keskustelut kaikki samaan aikaan, ilmastoinnin hurinan, askeleet sekä pienet äänet, kuten takkien kahinan, ilmavirtojen liikkeet, reppujen rahinan. On kuin maailman äänet olisi säädetty rutosti yli tarvittavan rajan. Otan myös vastaan ylen määrin tietoa visuaalisesta ympäristöstäni ja siten huomaan pieniäkin yksityiskohtia. Koulun kirkkaat valot ja vaaleat pinnat saavat oloni epämukavaksi. 

Ylimääräinen aistikuorma on energiasyöppö, ja ilman tukitoimia en kykenisi selviämään läpi koulupäivistä. Onneksi käytössäni ovat rakkaat vastamelukuulokkeeni, joita ilman en lähtisi mihinkään. Minulla on lupa käyttää niitä kaikilla oppitunneilla. Lisäksi koulumme hiljainen tila Hiiskula on pelastajani, sillä välillä kuulokkeista huolimatta voi ympäristö olla yhä liian meluisa. 

Valikoiva puhumattomuus tarkoittaa minun kohdallani sitä, että olen joissakin tilanteissa kykenemätön puhumaan. Olen huomannut, kuinka tätä on monien vaikea käsittää. Kuvaisin sitä, kuin joku olisi ottanut minulta ääneni pois: vaikka aivoista lähteekin signaali luoda sanoja, yhtäkään sanaa ei tule ulos. Joskus minulla on jopa tunne, kuin suuni olisi liimattu kiinni. 

Puhumattomuus on varsin yleistä, ja sen tuottamat ongelmatilanteet ovat arkipäivää. Erityisopettaja on luvallani käynyt kertomassa puhumattomuudesta, sekä muista tukitarpeistani, kaikille opettajilleni, jotta hankalat tilanteet vähenisivät. Kuitenkin esimerkiksi kielten oppitunneilla kykenemättömyyteni tehdä suullisia harjoituksia aiheuttaa hankaluuksia. 

Sosiaaliset vaikeudet ovat autismissa merkittäviä. Omalla kohdallani valikoivan puhumattomuuden lisäksi en aina osaa lukea kasvonilmeitä oikein tai ymmärrä äänensävyjen merkityksiä. En osaa keskustella sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla, mikä vaikeuttaa merkittävästi esimerkiksi ystävien saamista. Itse luen sosiaalisiin vaikeuksiin myös ohjeiden ymmärtämisen vaikeudet. Tarvitsen enemmän aikaa sisäistää opettajan antamat ohjeet. 

Jaksaminen on selkeä ongelma. Rakastan oppimista ja koulunkäyntiä, mutta oppiminen voi olla minulle suuren vaivan takana, jos aihe ei ole juuri sellainen, josta olen kiinnostunut. Siten joudun käyttämään kotiläksyihin kaksinkertaisen ajan muihin verrattuna. Onneksi minun oli mahdollista valita nelivuotinen opiskelusuunnitelma. Se tarkoittaa kohdallani sitä, että sain yhden vuoden lisää käydä kursseja ennen ylioppilaskirjoituksiin osallistumista. Se on helpottanut jaksamistani merkittävästi.

Olen keskittynyt paljon ongelmiin ja vaikeuksiin, mutta en antaisi kokemuksistani autistina todellista kuvaa, jos en kertoisi lisäksi autistina olemisen hyvistä puolista ja vahvuuksista. Aistiyliherkkyyksien ansiosta olen erityisen tarkkanäköinen ja huomaan asioita, joita muut eivät huomaa: panen merkille värien kattavan kirjon, ympäristön kokonaisuuden, esineiden ja asioiden koko olemuksen ja muodon. Tämä kyky on tehnyt minusta taidokkaan piirtäjän, maalaajan sekä pukeutujan. 

Aivoni eivät osaa tehdä mitään keskivertaisella panostuksella: joko teen täysillä tai en lainkaan. Tästä syystä teen haluamani asiat loppuun huolella ja harkiten. Aivoni tasapainottavat puutteitaan erilaisilla vahvuuksilla, ja olen saanutkin ajattelijan aivot ja rakastan opiskelua sekä asioihin syventymistä. Tiedänkin hurjan paljon esimerkiksi aivoista ja niiden toiminnasta ja olen löytänyt uuden rakkauden filosofiaan.

En koe, että autismi olisi minusta erillinen asia, joka on minulla on, vaan aivoni (ja siten minä) ovat autistiset ja käsite vain selittää niiden poikkeavaa toimintaa. En olisi minä, jos en olisi autisti, sillä aivoni tekevät minusta minut. 

Kerttu Nordlund