Etunimen vaihtaminen ei ole huono asia

Oman etunimen vaihtaminen toiseen on ollut jo jonkin aikaa tunteita herättävä ilmiö. Erityisesti vanhemmat sukupolvet paheksuvat nimenvaihtoa ja kokevat sen perinteisiä arvoja loukkaavana, turhana sekä suorastaan ilkeänä. Kuitenkaan tätä se ei missään nimessä ole.

Etunimi annetaan pian syntymän jälkeen, ja siihen itse ei tietenkään voi vaikuttaa. Etunimi on siis alusta alkaen tarkoitettu miellyttämään esimerkiksi vanhempia, ei itse etunimen kantajaa. Suurimmaksi osaksi ihmiset hyväksyvät annetun etunimensä ja oppivat identifioitumaan siihen, mutta tämä ei silti koske kaikkia.

Siihen on monia mahdollisia syitä, miksi joku ei opi elämään oman etunimensä kanssa. Yleisimpiä syitä ovat esimerkiksi kiusaaminen, sukupuoli-identiteetti ja lempinimet. Nämä kolme hyvin erilaista syytä saattavat tuntua oudoilta, sillä ne kuuluvat täysin eri kategorioihin, mutta kaikkia niitä yhdistää sen seuraus: omasta nimestä vieraantuminen.

Olen itse henkilö, joka vieraantui omasta etunimestään varhain elämässäni. Koulussa jatkuvat vitsit kerääntyivät lopulta suureksi häpeän kuplaksi ja en voinut lopulta enää sietää omaa nimeäni. En kokenut olevani se henkilö, joka nimeä kantoi, ja halusin sen vuoksi vaihtaa nimeni. Tämä voi kuulostaa jostakusta äkkipikaiselta, mutta nimenvaihdon takana oli vuosien työ.

Ei nimenvaihto tapahdu vain yön yli, eikä kukaan sitä tee hetken mielijohteesta. Juuri yksi syy siihen,  miksi ihmiset pitävät nimenvaihtoa paheksuttava, on se, että he eivät voi samaistua tunteisiin. On helppo ajatella, että nimenvaihto on vain joku trendi, kuten muuttuva vaatetyyli. Usein nimensä vaihtaneet kuulevat kritiikkiä siitä, että nimen vaihto oli vain massan mukana kulkemista ja ohimenevä trendi.

Ulkopuoliset ihmiset eivät tietenkään voi tietää sitä prosessia, joka nimenvaihtoa edeltää. Tämä prosessi on vaikea ja jopa toisille pelottava, sillä on vaikea päästää irti jostakin, jota on kantanut monia vuosia. On myös hankala tietää, mikä etunimi juuri itselle sopisi, kun nimien valikoima on loputon. Osalle uusi etunimi on selkeä heti, jos esimerkiksi päätyy valitsemaan toisen etunimensä ensimmäisen käytön sijaan.

Lopulta se, minkä etunimen joku valitsee, ei ole kenenkään muun ihmisen murhe. Tietysti vanhempien voi olla haastavaa hyväksyä oman lapsensa päätös, kun he ovat itse nimen antaneet. On tärkeä silti muistaa, että etunimi on vain oman identiteetin osa eikä se muuta henkilöä persoonallisuudeltaan.

Niitä, joille tämä muutos on vaikea hyväksyä, suosittelisin kuuntelemaan nimenvaihtajan näkemystä asiasta. Taustalla voi olla paljon pintaa syvempiä asioita, joita välttämättä ei edes tule ajateltua, joten siksi kuunteleminen ja kommunikointi olisi tärkeää. Minun oli vaikea saada ihmiset ymmärtämään haluni muuttaa etunimi, mutta molemminpuolinen kommunikointi lopulta toi yhteisymmärryksen.

Haluaisin antaa tukeni kaikille niille, jotka kamppailevat itse nimensä kanssa tai joiden on vaikea hyväksyä toisen ihmisen uutta etunimeä. Nimen vaihtaminen voi tuntua työläältä, koska prosessiin kuuluu myös laillisia ja rahallisia toimia. Kuitenkin kaikkein työläintä on juuri hyväksynnän saaminen, ja siihen menee aikaa. Ei pidä luovuttaa vaan puskea eteenpäin oman identiteetin löytämisen vuoksi.

Etunimen vaihtaminen ei ole paha asia vaan oikeus, joka kaikilla on. Kaikkien tulee olla onnellisia omasta nimestään, jota tulee kantamaan loppuelämänsä. Se on suuri osa identiteettiä itse henkilölle, ja muille lopulta vain pieni muutos. Se on välipysäkki, jonka jälkeen on paljon kaunista nähtävää omaa upeaa etunimeä ylpeästi kantaen.

– Edina Wilmi