Kolumni: Opiskelijakunnan hallituksen työ on raskasta, mutta tärkeää

Eppu Puumala, OPKH:n varapuheenjohtaja

Kiinnostukseni opiskelijakuntatoimintaa kohtaan heräsi jo varhain. Ensimmäisen kerran taisin hakea mukaan jo kolmannella luokalla, kunnes viidennen luokan alussa pääsin vihdoin läpi luokan keskeisestä äänestyksestä ja kutosella päädyin oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajaksi. Silloin toiminta oli vielä lähinnä uusien kierrätysastioiden värin päättämistä opettajan johdolla, mutta kaikesta huolimatta minusta tuntui hyvältä vaikuttaa yhteisiin asioihimme. Yläasteella taas toimin hallituksessa äärimmäisen tärkeässä roolissa: olin disco-vastaava vuonna 2020. Seuraavana vuonna tulin valituksi puheenjohtajaksi, jolloin hommani oli lähinnä pitää hienoja puheita koulun edessä.

Saatuani tehtävistä maistiaisen peruskoulussa tajusin oikeasti nauttivani äänessä olemisesta, esiintymisestä ja asioiden suunnittelusta. Halusin jatkaa vaikuttamista, joten hain ykkösellä mukaan lukiomme hallitukseen, ja sekavasta rekrystä huolimatta pääsin sisään. Meni hetki aikaa löytää oma paikkani uudessa ympäristössä, mutta ihmisiin tutustumisen ja rohkean osallistumisen myötä koen päässeeni osaksi porukkaa. Vaikka olin jo vuosia ollut samanlaisessa toiminnassa mukana, en osannut aavistaa kuinka suuri osa lukion aikaista elämääni OPKH:sta tulisi, kuinka moneen rakkaaseen ihmiseen tulisin tutustumaan tai kuinka paljon todella olemme pystyneet yhdessä vaikuttamaan.

Vuosien mittaan olemme saaneet paljon aikaan. Olemme tehneet töitä koulumme yhteisöllisyyden eteen, puolustaneet opiskelijoiden etuja ja oikeuksia, sekä järjestäneet erilaisia tapahtumia ja tempauksia. Nämä ja monet muut tekemämme asiat ovat oikeasti merkityksellisiä. Lukiossamme opiskelee yli tuhat ihmistä, ja merkitsee jo paljon, jos ansiostamme edes murto-osa heistä kokee koulunkäynnin helpommaksi tai iloitsee arkea värittävistä tapahtumista. Siitä tulee älyttömän hyvä fiilis, kun pääsee näkemään oman kädenjälkensä kokouksessa esiin tuodun idean muuttuessa työryhmän avulla suunnitelmaksi ja siitä lopulta hupaisaksi tapahtumaksi tai joksikin muuksi käytännön toimeksi.

Ei tämä toiminta kuitenkaan aina mitään ruusuilla tanssimista ole ollut, eikä OPKH:sta puutu omia silmiinpistäviä ongelmakohtiaan. Hoidettavia tehtäviä on ollut paljon, eikä asiaa helpota taipumukseni ottaa itselleni liikaa vastuuta, jota en sitten lopulta pysty kantamaan. Olen esimerkiksi ruvennut iltakymmeneltä leipomaan kinder-piirakkaa myyjäisiin, vaeltanut Porin laitakaupunkia ruusujen ja polaroid-filmien perässä ja kokoustanut viikossa enemmän kuin terve järki sallisi. Hallituksella on myös paha tapa jättää asioita joskus viime tinkaan tai puolitiehen, joten ymmärrän muiden opiskelijoiden ajoittaisen närkästyksen. Rehellisesti olen hieman helpottunut kauteni päättymisestä seuraavassa yleiskokouksessa, mutta viimeiset kuukaudet aion tehdä vielä parhaani koulumme eteen.

Aika on ollut raskasta, eikä ole ollut helppoa tasapainottaa koulunkäyntiä, OPKH-hommia ja omaa jaksamistaan, mutta kaikesta huolimatta olen tyytyväinen aikaani opiskelijakunnan hallituksessa. Juuri tämä toiminta on inspiroinut minua jatkamaan vaikuttamista, jatkamaan oman ääneni nostamista ja jatkamaan yhteisöjeni vaalimista. Kehotan muitakin opiskelijoita pohtimaan omia tapoja vaikuttaa ja osallistua, kunhan muistaa pitää samalla huolta itsestään ja jaksamisestaan. Siinä tulee varmasti myös saamaan ystäviä ja muistoja, joiden tuella voi pieni pala kerrallaan muuttaa maailmaa.

P.S.  Kiitos jokaiselle, jokaiselle OPKH:laiselle, toimintaan osallistuneille ja meitä tukeneille. Olette upeita.