Matkailu avartaa – Ideoita ja hyviä toimintamalleja Vaskivuoren lukiosta Vantaalta 

Iloinen puheensorina täytti junavaunun syysloman jälkeisenä tiistaiaamuna 29.10., kun Konsti-hankkeen porukalla suuntasimme aamuseitsemältä Porista kohti Vantaata. Kokoonpanossa olivat mukana kaikki kuusi kehittäjäopettajaa sekä hankkeen koordinaattori, matkanjohtajanamme Konsta Kivistö. Meillä oli jo keväällä alustavasti puhetta, että vierailu johonkin toiseen isoon lukioon voisi olla hyvin antoisaa hankkeemme näkökulmasta. Olisi mielenkiintoista päästä tutustumaan toisen oppilaitoksen tapoihin, tiloihin, käytänteisiin ja malleihin, jotka on saatu toimimaan osana ison talon arkea. Syksyllä ajatus nousi taas esille, ja niinpä käärittiin hihat ja laitettiin toimeksi yhteistyökuvioiden osalta. Mainiolla hankeporukallamme on alusta asti tuntunut, että asiat soljuvat eteenpäin ja ideat etenevät ja hioutuvat. Aamujunassa kaikilla olikin odottava fiilis eikä väsymyksestä tietoakaan. Tiesimme, että Vaskivuoressa meitä odotetaan ja yhteydenpito oli ollut tiivistä, mutta silti porilaiset olivat vähän hämmentyneitä kaikesta siitä, mitä Vaskivuori meille halusi näyttää ja tarjota. Matka oli kokonaisuutena enemmän kuin onnistunut ja antoisa. 

Pohtiessamme sopivaa kohdetta vierailulle meillä oli useampikin vaihtoehto. Aikataulullisesti halusimme vierailun syksyyn ja mahdollisimman tavalliselle työviikolle, jolloin toisen jakson puoliväli tuntui järkevältä ajankohdalta. Porin lukio on Suomen toiseksi suurin lukio, ja siksi tukimuotojen kartoituksen näkökulmasta olikin ensisijaisen tärkeää, että pääsisimme tutustumaan nimenomaan isoon kouluun. Vaskivuori valikoitui ennen kaikkea siksi, koska koulu on samaa kokoluokkaa kuin Porin lukio. Vaskivuoren lukiossa opiskelee 1100 opiskelijaa ja keskiarvoraja on hieman Poria parempi, jossain 7,6 ja 7,8 välimaastossa. Ajatuksissamme oli vierailla jopa kahdessa eri oppilaitoksessa päivän aikana, mutta onneksi järki voitti ahneuden ja keskityimme rauhassa Vaskikseen. Matkoihin Porista pääkaupunkiseudulle kuluu työpäivän verran aikaa, joten paikan päällä ehdimme olla noin neljä tuntia ja iltakahdeksalta olimme takaisin Porissa.

Junamatkat hyödynsimme tiiviisti keskusteluun. Aamujunassa pohdimme yhdessä päivän aikataulua ja kysymyksiä, joita tapaamisissa esitämme. Niitä olikin valtava määrä. Tutustuimme matkalla myös huolella Vaskivuoren verkkosivuihin ja sometileihin, ja niiden avulla muodostui monipuolinen kuva aktiivisesta koulusta, jossa opiskelijat viihtyvät. Meille oli varattuna tapaaminen kolmen erityisopettajan kanssa, kouluruokailu, tapaaminen rehtorin ja vararehtorin kanssa ja oppituntien seuraamista. Kuulimme lukiopaja-mallista ja Vaskivuoren käytänteistä, joilla tuen tarvetta kartoitetaan ja tukea kohdennetaan. Näimme vakuuttavasti, kuinka opiskelijoita osallistetaan ja saimme seurata opiskelijakunnan työskentelyä ja haastatella heitä. Jalkauduimme iltapäivällä eri oppitunneille (äidinkieli, biologia, matematiikka). Päivän päätteeksi saimme vielä tutustua Clasu-cafeeseen, joka on Vaskivuoren oma tukipajan muoto opiskelijoille koulupäivän jälkeen. Siellä tuoksui kahvi ja rouskuivat riisikakut kuten Porinkin pajoissa, mutta mallissa oli silti eroja meidän käytänteisiimme. Hyviä vinkkejä ja ajatuksia saimme.

Päivän aikana käytiin lukematon määrä arvokkaita ja antoisia keskusteluja opettajien, rehtorin, opiskelijoiden ja henkilökunnan kanssa, kiersimme tiloja ja saimme seurata opiskelijoiden työskentelyä ja vapaata oleskelua koululla. Ulkopuolisen silmin kiinnitti huomioita pieniinkin yksityiskohtiin, ohjeistuksiin ja tilankäyttöön. Moni asia myös teki meihin vaikutuksen, mutta aivan erityisesti koulun yhteisöllisyys ja lämmin tunnelma. Erään konstilaisen sanoin: ”Siellä oli kyllä valtavan hyvä pöhinä.” Oppilaat hengailivat yhdessä, puheensorina täytti käytävät, opiskelijakunnan myyntipöydällä porkkanapiirakat tekivät kauppansa, isolla tapahtuma-aukiolla valmisteltiin produktiota, ja tuntui, että kaikki kantoivat tai nostelivat hiki hatussa kaiuttimia, vaikka varmasti se oli vain muutaman nimetyn homma. Näytti siltä, että porukka oli yhtä ja koulu on kohtaamispaikka, jossa on tekemisen meininki. Vaskivuoren lukio on kokenut Porin tavoin yhdistymisen, mutta iso koulu on ollut iso jo 20 vuotta. Se näkyi käytänteiden vakiintumisena, koulun vahvana itsetuntona ja riemastuttavan yhteisöllisenä kulttuurina. Tämän näkeminen antoi meille paljon.

Paluumatkalla keskustelut pulppusivat kaikkea nähtyä ja kuultua analysoiden. Mitä käyttökelpoisia ideoita saimme? Mitä voisimme kokeilla Porin lukiossa? Voisiko tätä muokata meillekin? Vastaavasti Porista lähetimme Vaskivuoreen heti seuraavana päivänä pyytämiään materiaaleja matikkatutor-toiminnasta, enkkupajasta ja hankkeen aikana käynnistämästämme plussaope-mallista. Vaskivuoren työpöydille päätyi porilaisten malleja ja meille heidän. Vaskivuori on nyt muutaman viikon kulkenut Konstin ajatuksissa mukana erilaisia tuen muotoja suunnitellessamme. 

Koulujen välinen yhteistyö ja vierailut keskelle ja keskellä arkea ovat erittäin antoisia ja ehdottomasti kaiken vaivansakin väärtejä. Lukioilla on paljon annettavaa toisilleen. Kiitos vielä Vaskivuoren lukiolle  kaikesta vieraanvaraisuudesta ja päivän monipuolisesta annista! Lämpimästi tervetuloa vastavierailulle Porin lukioon! 

Jenni-Maija Aappola

Kehittäjäopettaja