Kesätaiteilijat Verna ja Hertta ilahduttavat Porin kaupunkikuvassa taidekokeiluin ja kohtaamisin
Kesätaiteilijoiden tempauksissa jokainen pääsee osallistumaan, kohtaamaan aidosti ja kokeilemaan uusia taiteenlajeja. Tai näkemään, miltä näyttäisi kissana.
Verna Häyrynen, 25, on helsinkiläinen taidehistorian opiskelija. Häyrynen on ollut mukana kulttuurityöpajojen ja -tapahtumien tuottamisessa nuoresta asti, mutta nykyään keskittyy tekstiilitaiteeseen. Hän muistelee odottaneensa lapsena aina lauantaita, jolloin sai levittää olohuoneen lattian täyteen paperiarkkeja ja maalata koko päivän.
Henrietta Korvenoja, 28, opiskelee tällä hetkellä muusikoksi, mutta on Häyrysen lailla taidekentän monipuuhailija. Lapsena kuvataiteen kautta taiteiden pariin päätynyt Korvenoja tekee improvisaatioteatteria osana Terttu & Helmeri -duoa sekä kirjoittaa lauluja yhtyeelleen Kissa ja mies, jossa toimii myös solistina ja kitaristina. Nuoruuden taidekokeiluihin lukeutuu muun muassa oma punkbändi.
Porin kesätaiteilijoiksi kaksikko on päätynyt sattumien ja tietoisten tavoitteiden summana. Helsingissä opiskelevalla Häyrysellä on Porissa ystäviä ja sukulaisia, joten kaupunki tuntui luontevalta suunnalta kesäsuunnitelmille. Viime vuosina porilaistuneelle Korvenojalle kaupunki taas on jo tuttu kuin omat taskut, mutta työ kesätaiteilijana haave vuosien takaa.
– Kumppanini työskenteli kesätaiteilijana muutama vuosi sitten, ja olin aivan vihreänä kateudesta, sillä pesti vaikutti ihan täydelliseltä. Tänä vuonna haun avautuessa tiesin, että tämän paikan haluan, Korvenoja hymyilee.
Henrietta Korvenoja (vas.) ja Verna Häyrynen taiteilevat Porissa kesä-heinäkuun ajan.
Kesätaiteilijat haluavat luoda kesän aikana erityisesti kohdatuksi tulemisen kokemuksia. Korvenoja kertoo serbialaisen Maria Abramovićin olleen merkityksellinen henkilö taidekäsityksensä muotoutumisessa, sillä tämän performansseissa pelkkä läsnäolo riittää herättämään tunteita ja ajatuksia.
– Esimerkiksi Kesäkeijot-esityksessä pyrimme tarjoamaan vastaavanlaisen mahdollisuuden tulla nähdyksi, taiteilijat luonnehtivat.
Non-stop-tyyppisessä performanssissa kohdataan kesätaiteilijoiden esittämiä, leikkisästi nimettyjä ja puvustettuja ”Keijoja”, joiden tuoliin voi istahtaa kertomaan vaikkapa päivän kuulumiset. Tästä Keijot ammentavat pienen luovan tuotoksen, kuten piirustuksen tai runon, jonka Keijot kohdannut saa mukaansa muistoksi. Ja saattaapa Keijojen luota lähteä myös merkityksellisyyden kokemus kainalossaan.
Kesäkeijoilujen lisäksi taiteilijat järjestävät Tiistain Taideklubiksi nimettyjä taideiltoja, joissa kuka vain pääsee kokeilemaan viikoittain vaihtuvaa taiteenlajia. Seuraavina tiistaina odottavat tanssi-, musiikki- ja sirkustelukerrat. Viime viikolla taiteilijoiden ohjelma täydentyi vielä pääkirjastoon sijoittuvilla Piirrän sinut kissana -hetkillä, jotka eivät taiteilijoiden mukaan ”esittelyjä kaipaa”.
Kesätaiteilijatyön myötä ensi kertaa tavanneet Korvenoja ja Häyrynen kokevat täydentävänsä toisiaan sopivan erilaisilla osaamisalueillaan. Yhteistyö on sujunut loistavasti alusta asti.
– Tätä olisi haastavaa tehdä sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa arvot ja persoonat eivät kohtaa. Taiteelliseen työhön kun ammentaa niin paljon itsestään, sanoo Häyrynen.
Taiteilijoiden mukaan tärkeintä onkin turvan tuntu ympäristössä, jossa tapahtumia suunnitellaan ja järjestetään. Myös kaikissa kesätaiteilijoiden tapahtumissa noudatetaan turvallisemman tilan periaatteita, joiden avulla yhteisiin taidehetkiin pyritään luomaan salliva, ihan jokaisen tervetulleeksi toivottava ilmapiiri.
Kesätaiteilijoille on tärkeää, että taide on kaupungeissa jokaisen saatavilla.
Kesätaiteilijoiden mottona on taide kuuluu kaikille. Korvenoja tulkitsee lausahdusta taiteeseen kohdistuvien oletusten tasolla: taidetta ei tulisi pitää vain tietynlaisten ihmisten taipumuksena ja oikeutena, sillä jo lapsina me kaikki taiteilemme, tanssimme ja leikimme, aivan luonnostaan. Häyrynen puolestaan korostaa osallistavuuden merkitystä taiteenteossa.
– Valtaapitävien ei pitäisi rajata taidetta vain tietyille ihmisryhmille tai alueille. Taiteen tiloja tulisi suunnitella kaikkien osapuolten näkemyksiä kuunnellen, sillä taidetta ei tehdä ”meiltä teille”, vaan aivan jokainen on taiteen piirissä, Häyrynen toteaa.
Häyrynen näkee porilaiset rehteinä ja rohkeina tyyppeinä, jotka saattavat sopivalla hetkellä jäädä jutustelemaan tuntemattomille siirtolapuutarhan poluilla. Korvenoja pitää tätä porilaista välittömyyttä mainiona – ja taiteenteolle suosiolliselle heittäytymiselle sopivana.
– Ei taidetta tarvitse ymmärtää, vaan sitä voi lähestyä yhtä lailla siitä näkökulmasta, miltä se tuntuu. Jos on pieninkin kipinä taiteen tekemiseen, se riittää – mee ja tee, Korvenoja kannustaa.
Kesätaiteilijoiden kesää voi seurata Instagramissa.