Sivistystoimialan kirjastonhoitaja Arja Palonen
Esittelemme Porin kaupungin eri toimialojen työntekijöiden työarkea ja tunnelmia. He kertovat käsityksiään ja kokemuksiaan Porista, porilaisuudesta ja kaupungilla työskentelystä.
Nykyisin Porissa asuva sivistystoimialan kirjastonhoitaja Arja Palonen pitää kotikaupunkiaan monella tapaa rikkaana asuinpaikkana.
– Kaupunki on juuri sopivan kokoinen ja sen historia on kiinnostava. Oikeastaan koko Satakunnan alueelta löytyy paljon mielenkiintoisia tutustumiskohteita. Pienellä paikkakunnalla asuneena arvostan sitä, että Porissa ei tarvitse olla yksin ja samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä löytää. Kun itse työskentelee kulttuurialalla, oppii tuntemaan hyvin kaupungin tarjonnan ja kynnys lähteä mukaan on matalampi. Porilainen asenne sopii myös hyvin entiselle keskipohjalaiselle, Palonen kertoo.
Kiinnostus Poriin roihahti pian Palosen aloitettua työt kirjastossa. Kirjastonhoitajana mielenkiintoisiin asioihin pääsi tutustumaan nopeasti.
– Nyt vuosia Porissa asuneena kaupungin historia ja sen vaikutus tähän päivään on alkanut kiinnostaa vielä enemmän, Palonen pohtii.
Kaupunki työnantajana tarjoaa Paloselle kaiken tarvittavan. Joustavuus sekä itselle mieluisa ja sopiva työ ovat tärkeitä tekijöitä työelämässä jaksamisessa.
– Tykkään työskennellä kaupungilla siksi, etten näe mitään syytä lähteä pois kaupungin palkkalistoilta. Tunnen, että kirjallisuus, lukeminen, kulttuuri ja sivistys ovat niitä arvoja, joita haluan nostaa esille myös henkilökohtaisesti ja työ niiden parissa on siksi motivoivaa ja arvojeni mukaista, Palonen iloitsee.
Paloselle kirjastonhoitajan työssä merkittävintä on ihmisten kohtaaminen ja oman luovuuden esilletuominen.
– Kaikkein tärkeintä minulle on se yksittäinen asiakas, jota saan auttaa. Oli kysymyksessä sitten koululaisen päivän fiilisten kuunteleminen tai koko koulun innostaminen lukemisen pariin, jokainen kohtaaminen on yhtä tärkeä, Palonen muistuttaa.
Mutta mikä onkaan parasta Porissa?
– Parasta on se, ettei täällä koe ähkyä siitä, kuinka paljon kaikkea on, mutta ei myöskään tarvitse lähteä satojen kilometrien päähän vain siksi, että olisi edes jotain, Palonen korostaa.