Kolme vuosikymmentä kaupungintalon keittiömestarina: ”Mielenterveys ei ole työn vuoksi kärsinyt”
Juhani Lahti on työskennellyt kaupungintalon ja kaupunginhallituksen keittiömestarina vuodesta 1993 lähtien. Perjantaina 29. heinäkuuta kello 16 hän sulki kaupungintalon oven viimeistä kertaa. Takana on 51 vuotta työuraa, ja nyt edessä ovat antoisat ja ansaitut eläkevuodet.
Kaupungilla oli muinoin tapana juhlistaa eläkkeelle jääviä työntekijöitään kunnon juhlamenoin. Eläkepäivilleen siirtyvä työntekijä noudettiin kotoa töihin vaunuilla, katerpillarilla tai muulla pramealla kulkuneuvolla. Työpaikalla edessä olivat juhlamenot puheineen ja asiaankuuluvine tunneliikutuksineen.
Keittiömestari Juhani Lahti on mielissään, ettei tätä perinnettä enää noudateta.
– Olisi ihan hirveää olla huomion keskipisteenä, kun ei ole ollenkaan sen tyyppinen ihminen, Lahti huokaisee.
Arvostusta Lahti kuitenkin enemmän kuin ansaitsee. Takana on 51 vuotta työuraa, ja vuodesta 1993 saakka hän on toiminut perustamansa kaupungintalon keittiön keittiömestarina. Ennen kaupungintalolla aloittamistaan Lahti oli työskennellyt 19 vuotta yksityisellä sektorilla, muun muassa Helsingissä Hotelli Marskissa sekä Porissa Ravintola Liisanpuistossa. Oma keittiö kaupungintalolle perustettiin, jotta silloinen kaupunginjohtaja Martti Sinisalmi pystysi lounastapaamisissa keskustelemaan luottamuksellisista asioista. Ravintoloissa asioista ei voinut puhua, jotteivat ne kuuluisi vieraisiin pöytiin. Samaa käytäntöä on noudatettu sittemmin myös kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkosen sekä eritoten kaupunginhallitusten ja kaupunginvaltuustoiden puheenjohtajien tapaamisissa. Lahden työura kaupungintalolla alkoikin juuri Sinisalmelle tarjoilluista lounaista.
– Toin kotoa työvälineitä, kattilaa ja pannua. Täällä oli hella, sentään. Tämä oli alun perin ollut kahvikeittiö, jossa oli vain keitetty kahvia ja kaikki muu oli tullut valmiina, Lahti muistelee.
Lahden loihtimia aterioita ja ruokia ovat lähes kolmenkymmenen vuoden aikana saaneet nauttia niin kaupungintalon työntekijät, luottamustehtävissä toimineet henkilöt kokouksien yhteydessä, kaupunginjohtaja vieraineen kuin myös esimerkiksi vaaleissa vapaaehtoisina toimineet porilaiset. Eri tilaisuuksissa on kestitty porilaisten lisäksi niin ulkomailta kuin muualta Suomesta tulleita vieraita. Lahti on työvuosiensa saatossa pistänytkin merkille, että ihmisten ruokailutottumuksiin vaikuttaa paljolti myös kotipaikka.
– Jos ruokailijat ovat Porista tai länsirannikolta, lohileipiä saa aina tehdä lisää. Jos vieraat taas ovat vaikkapa mustamakkarapitäjästä Tampereelta, kalaleivät saavat olla rauhassa, mutta lihaleipätarjottimia saa täyttää, nauraa Lahti.
Länsirannikon väelle kalan menekki on luonnollisesti suuri – niin myös Lahdelle itselleen. Hän mainitseekin omaksi lempiruuakseen kala- ja äyriäisruuat. Oma paikkansa Lahden sydämessä on kuitenkin myös makkaralla, sillä hän kuuluu Makkaraseuraan. Makkaraseuraan kuuluu 12 eri alojen asiantuntijaa, myös kaupungin työntekijöitä ja poliittisia päättäjiä, tai entisiä sellaisia.
– Makkaraseurassa maistelemme ja teemme myös itse makkaroita. Tilaamme niitä välillä ulkomailta, ja olemme myös matkustelleet makkaran perässä, esimerkiksi makkaramaahan Saksaan. Seuraavaksi suuntaamme Ahvenanmaalle, Lahti kertoo.
Kaupungintalolla Makkaraseuran makkaroita tosin ei ole maisteltu. Lähi- ja paikallisruoka on kuitenkin Lahden suosimaa tarjoiltavaa, etenkin silloin, kun vieraat ovat ulkomaalaisia. Lahti pyrkii tarjoilemaan kotimaisia marjoja, kasviksia ja kalaa. Varsinkin kun länsirannikolla ollaan, kala on Lahden mukaan aina se juttu.
Kysyttäessä viimeisen työpäivän tunnelmista, Lahti kertoo kasvattaneensa itseään tähän hetkeen.
– Koronavuodet kasvattivat siihen jo, että alettiin vähän erkanemaan tämmöisestä työyhteisöstä. Itse tein lähityötä koko ajan, koska keittiötyötä ei oikein voi tehdä etänä. Totta kai, kun on 51 vuotta uraa täynnä, on tottunut olemaan työelämässä. En osaa sanoa, mikä sitten tulee olemaan se tyhjä hetki eläkkeellä, mutta nyt on sellainen olo, että tämä työelämä on nyt nähty, Lahti pohtii.
Hiljaiseloa Lahden eläkepäivät eivät tule olemaan, eikä Lahti sitä toivokaan. Neljä lasta, kuusi lastenlasta ja kotona odottavat kanat, lampaat ja ulkosaunan remontti tulevat pitämään Lahden kiireisenä.
– Minulla pitää aina olla semmoista touhua. Ravintolamaailmassa olen kasvanut siihen, että koko ajan pitää olla liikkeessä. Vähän kuin tekisi rikoksen, jos olet paikallasi. Tai sitten on oltava pätevä syy, kuten että sataa tai muuta, Lahti kertoo pilke silmäkulmassa.
Lahti kuvaileekin eroa kaupungintalolla ja yksityisellä sektorilla työskentelemisessä siinä, että kaupungintalolla tietää aina, mitä on meneillään.
– Työn helmi on se, kun itse tekee, niin tietää aina mitä tekee ja odottaa. Yksityisellä saattaa tulla asiakkaita 2 tai 200. Sanonkin aina, että täällä olen sekä renki, piika että isäntä. On aina omassa hanskassa asiat.
Kaupungintalolla työskentelyn parhaimmiksi puoliksi Lahti nimeää myös työyhteisön sekä sen, miten upeat puitteet Junneliuksen palatsinakin tunnettuna vuonna 1895 valmistunut talo tarjoaa.
– Sanotaan niin, että tämä miljöö, puitteet ja työkaverit, niin kyllä tämä maanpäällinen paratiisi on ollut. Mielenterveys ei työn takia ole kärsinyt, kiittelee Lahti.
Suunnitelmia, tai Lahden mukaan haaveita, eläkepäiville riittää. Matkustelu on Lahden mielipuuhia, ja maailmaa on nähty niin vapaa-ajan kuin töiden merkeissä. Lahti on esittänyt perhepiirissä haaveen pidemmästä reissusta Amerikkaan autolla kiertäen.
Kaupungintalon keittiön perustamisen lisäksi Lahti on perustanut myös Satakunnan Keittiömestareiden seuran vuonna 2002. Harmillisesti monet Lahden seuraharrastuksista ovat sattuneet maanantaipäiville, jolloin kaupungintalolla on usein kiireisimpiä päiviä kaupunginhallituksen ja valtuuston kokousten merkeissä. Jatkossa työ ei enää Lahden harrastuksia haittaa.
Porin kaupunki toivottaa Juhanille oikein nautinnollisia eläkepäivien jatkoa ja kiittää kaikesta!
