Vattenkikosken hevosriipus – metallinetsinlöydöstä museoesineeksi
Keväällä 2020 noormarkkulainen Pekka Jokisalo liikkui metallinetsimen kanssa Noormarkunjoen varressa. Vattenkikosken kohdalla louhikkoisella mäellä etsin antoi yllättäen signaalin ja esille tuli hämmästyttävän hyvin säilynyt esine, joka jo ensitarkastelussa näytti hevosta kuvaavalta korulta.
Ohjeiden mukaisesti Jokisalo toimitti löytönsä Museovirastoon, mutta esitti toivomuksen, että myöhemmin erikoinen esine saataisiin esille Satakunnan Museoon.
Museonäyttelyihin ei yleensä lisätä esineitä ilman selkeää yhteyttä kulloinkin esiteltävään kokonaisuuteen. Metallinetsinlöydöt ovat aina nk. irtolöytöjä eli niiden kontekstitiedot puuttuvat: ei tiedetä, kuka esineen on valmistanut, kuka sitä on käyttänyt tai miksi se on löytynyt juuri sieltä mistä löytyi. Lisäksi maasta löydetyt metalliesineet alkavat ilman konservointia nopeasti tuhoutua.
Kun Satakunnan Museon ystävät ry kuitenkin lupautui kustantamaan hevosriipuksen konservoinnin sillä edellytyksellä, että se saadaan esille Satakunnan Museoon, riipus päätettiin liittää museon perusnäyttelyn hämmästelyhyllyn esineisiin. Hämmästelyhyllyssä esitellään muitakin esineitä, jotka ovat päätyneet museon kokoelmiin eri syistä ilman taustatietoja, perusteena esineen harvinaisuus tai erikoisuus.
Emme tunne Vattenkikosken hevosriipuksen koko tarinaa, mutta se kertoo Satakunnan kauppayhteyksistä kauas itään rautakauden lopulla ja varhaisella keskiajalla. Riipus on nyt saapunut konservoinnista ja päässyt esille Satakunnan Museoon omaan vitriiniinsä, jossa se on nähtävillä ainakin tulevan talven ajan. Konservointityön suoritti Konservointipalvelu Löytö Oy Helsingissä ja kustannuksista vastasi kokonaisuudessaan Satakunnan Museon ystävät ry.
Hevosriipus Elon merkkejä -näyttelyssä. Kuvaaja Jaana Seppälä, Satakunnan Museo.
